onhan noita tommosia alla olevia selviytymistarinoita luettu joskus ennenkin. ja koettu!
tuleekin yks kerta mieleen kun lähettiin kimmon kanssa harrastamaan moottoripyöräenduroa melkein tunniksi ja muistettiin ostaa molemmille shelliltä vaan yhet suklaapatukat. siinä kertailtiin ihmisbiologiaa ja tarkkailtiin millon elimistö alkaa syyä hengenpitimiksi luustoa ja nahkaa, hiilarivarannot kun oli jo melkein loppu hiukkavaaran tietämillä. pahintahan tietty on se kun henkisesti ei taho kestää ilman sitä toista snikkerssiä! nukahtaa ei kärsiny ku ei tiiä herääkö ikinä enää. no, onhan näitä tarinoita.
mutta määpä rakensin eilen aidan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
söpö aita.
VastaaPoistaHakkasittako vasarallalol vai oliko teillä semmonen pistooli mikä ampuu nauloja sepi.
Tärkeitä kysymyksiä :D
Joo, Kimmon kanssa on aina noita epikkejä! Kerran ajettiin MAASTOPYÖRILLÄ Rautavaaran laavulle soiden kautta makkaran paistoon, mutta tulitikut oli jääny kämpille. Elämä vilisi silimien eessä, ku vettä ripisteli ja istuttiin siellä laavulla kylymissäänn ja meillä ei ollu muuta ku banaani.
VastaaPoistaMutta hieno aita ehottomasti, taitaa äijässä olle puu-sepån vikaa.
no ei hakattu! oli prå-kamat ja lätkyttelin pyssyllä. mutta seleviytymistarina kuitenki.
VastaaPoistajust. en tienny että kimmolla ois ollu kiperää tilannetta päivät täynnä entisessäki elämässä.