Minä vain killun kivistä

Vaikka talavi onkin kiva, niin vois se tulla vähän hitaammin. Vielä viikko sitten me hikkoiltiin täällä inuperukoilla kesäverkkareissa ja suunniteltiin uimareissuja Duval-joelle. Oli 25 astetta lämmintä, ehkä lämpimin kesä täällä koskaan. Kävästiinkin jopa kerran uimassa pari paniikinomaista vetoa joen kuohuissa. Meikä leikki kaarnalaivaa ja kelluin päävirtaa pitkin kivien yli. Sattuhan se ihan helevetisti poloviin mutta sentään tuli lapsuus mieleen.

Kesä tuli ja meni. Pari päivää sitten oli päivälämpötilat kaheksassa asteessa.



Kesän vienojen tuulien innoittamana lähettiin pari viikkoa sitten piknik-henkiselle tutustumiskäynnillä Kekerten Islandille. Paikka on entinen valaanpyyntimesta, historiallinen kohda mutta meleko kiinnostava siitä huolimatta. Siellä ne on skottipojat juoneet viskiä ja keittäneet valaanihiraa! Tappovat gröönlanninvalaat melekein sukupuuttoon siinä ohessa.

Ajat on muuttuneet. Paluumatkalla kotiappäin osuttiin veneellä valaiden päämajaan: laskettiin että nähtiin yli 20 grönlanninvalasta. Oli vähän niinku oltais vahingossa veneilty johonki kiellettyy laguuniin, jossa majailee kaikki maailman viimiset gröönlanninvalaat. Päätimme poistua paikalta sen jälkeen, kun yksi mustanpuhuva pötkylä alako murisemaan pahaenteisesti. Heitin sille palan sämpylää ja porhalsimme pois valaspitäjiltä.



Valaanihra-asioista muihin asioihin. Yllätin itteni ja aloitin hirviät kiipeilyreenit heti sen jäläkeen, ku palasin Suomesta kämpille Pangiin. Voinpa melekein sanoa, että lähes joka päivä tullee käytyä kiikkumassa boulderikivillä. Ennen näkemätöntä kivien käpälöintiä meikäläisen osalta. Tavoitteen olis 7a-reitit syksymmällä. Kyseessähän on kiipeilymaailmasta tunnettu reittien vittumaisuusasteikon lukema. Löysin viime viikolla hyvinkin kusipäisen rojektin tuolta Äiti-kiven suunnalta ja se saattas jopa olla 7a. Vielä ei mee mutta kuhan kesä tästä etenee, niin enköhän sen vitun-reitin taltuta.







Loppuun vielä bonuskuva Rahajärveltä:



Ja meijän kyliltä: